Lähtö Karjalasta kohti tuntematonta
Jatkosota Neuvostoliiton kanssa päättyi 19.9.1944 katkeraan rauhaan. Meille karjalaisille raskain viesti oli tieto kotiseutumme Karjalan menettämisestä. Suru ja itku näkyi vanhempiemme olemuksessa. Toisaalta jonkinlainen huojennus oli, että Suomen armeija oli pysäyttänyt vihollisen vanhan rajan itäpuolelle.
Rauhanehdot olivat käsittämättömän raskaat. Oli myös meidän perheessä aloitettava kiireinen pakkaaminen ja valmistauduttava poismuuttoon kohti tuntematonta. Lähtö ei toki ollut sillä tavoin hirvittävän kiireinen kuin rajakarjalaisilla Talvisodassa. Lähtöön oli vain muutama minuutti aikaa ja juuri mitään ei saa ottaa mukaan.
Perheemme oli poikkeuksellisen onnellisessa asemassa sikäli, että isä rautatieläisenä sai perheemme käyttöön kaksi tilavaa härkävaunua. Toisen keskellä oli pystykamiina ja nukkumaritsit ja vähän tilaa huonekaluille. Toiseen vaunuun mahtui mukaan jopa soutuveneemme. Meistä Vepsän veljeksistä lähtö oli lähinnä jännittävä ja olisimme halunneet vaunuun jo edellisenä yönä!
Olin 8vuotias, Yrjö veljeni 6vuotias ja Martti 4vuotta. Emme osanneet surra kodin menettämistä, meitä jännitti alkava seikkailu! Muuttojunassa matkasimme Joensuuhun. Isäkään ei aluksi tiennyt paikkakuntaa, johon VR oli hänet sijoittava. Joensuuhun matkasi mukanamme rakas Suomenajokoiramme Norre. Erään aamun aamupuurolla isäni loihe sanomaan, että Norrea meidän on tässä vaikeaa pitää, se pitänee myydä. Norre kuunteli tarkkaavaisena ja teki omat johtopäätöksensä. Seuraavana aamuna Norre lähti ja on sillä tiellään. Ei onnettomuutta ilman toista.
Veneemme oli nostettu vaunusta ratapihalle. Pahaksi onneksi iso tiilikuorma kaatui sen päälle ja vene murskaantui päreiksi! Päivät ja erityisesti yöt olivat kylmiä. Isä ja äiti vuorottelivat kipinämikkoina pitäen kamiinan punahehkuisena. Paksujen täkkien alla tarjettiin nukkua. Viimein saatiin tieto, että perheemme matkaisi Riihimäelle. Se oli iso helpotus, vaikka meillä ei ollut pienintäkään tietoa uudesta kotiseudustamme. Matka kohti uutta elämää alkoi!
Paavo S. Vepsä, juuret Laatokan karjalassa
Valmistuin valtiot kandiksi -64. Töissä Tvh:n Maailmanpankin lainojen tutkimus-ja suunnittelutoimistossa ekonomistina 1964-66. Helsingin metrotoimistossa liikenne-ennustepäällikkönä 1966-69. Keskuskauppakamarissa apulaisjohtajana ja elinkeinojohtajana 1969-93. Kaupan konsulttina omassa yrityksessä oto 1987-93 ja päätoimisesti 1993-2005. Free lance toimittajana vielä. Luottamustoimia olivat Suomen Tieyhdistyksen, Suomen Satamaliiton ja Helsingin kauppakorkean tukisäätiön hall.jäsenyydet.