Riihimäki-Seuran kirjoitus- ja kuvataidekilpailun voittajat valittu

Eurooppalaisen kulttuuriympäristöpäivien teemavuoden 2018 aiheena oli  TUNNE PERINTÖSI, JAA TARINASI.

Riihimäki-Seura järjesti vuoden teeman mukaisen kirjoitus- ja kuvataidekilpailun aiheena Riihimäen olemusta etsimässä, minun Riihimäkeni.

Kirjoituskilpailun voittajaksi valittiin Risto Nihtilän Riihi mäellä -niminen kirjoitus, joka on luettavissa alla. Minun Riihimäkeni- kirjoitus- ja kuvataidekisan sarjojen voittajat palkitaan syyskokouksessa kaupunginmuseolla 20.11.2018.

 

RIIHI MÄELLÄ

NUORUUSMUISTOJA

Ensimmäisellä vierailullani Riihimäellä en asiasta vielä mitään ymmärtänyt. Minua tuotiin junalla kotiin luovutetulta alueelta. Alue oli Helsingin kätilöopisto, jonka alue sodan jälkeen ja seurauksena luovutettiin Neuvostoliiton suurlähetystölle suoja-alueeksi. Koti taas oli Kausalassa. Myöhemmällä iällä ja ymmärrystä saatuani mielsin Riihimäen rautateiden risteysasemaksi. Junat pysähtyivät siellä ja matkustajilla oli tilaisuus vaihtaa junaa ja käydä asemaravintolassa.

Kotioloissa meillä oli joitakin lasiesineitä, jotka oli valmistanut Riihimäen lasi Oy. Niistä on nyt arvokkain lasitehtaan Paloheimo Oy:lle tekemä kynäteline. Pikkupoikana keräilin tien varsista pulloja elokuvarahoja tienatakseni. Joidenkin viinapullojen pohjassa oli R-kirjain ja joidenkin pohjassa oli K-kirjain. Minulle kerrottiin, että kirjaimet viestittivät jotain pulloissa olleiden aineiden ominaisuuksista. K tarkoitti kilttiä viinaa ja R tarkoitti rähinäviinaa. Paljon myöhemmin opin kirjainten tarkoittavan pullon valmistuspaikkaa Karhulaa tai Riihimäkeä. Riihimäellä oli siis lasitehdas.

Riihimäellä oli myös varuskunta. Moni kaverini oli suorittanut Riihimäellä asevelvollisuutensa tykistössä tai viestissä. Aseveljeni Turtian Mauno oli kotoisin Riihimäeltä. Isäni työtoveri metsäpomo nimeltään Karjalainen asui lähellä nykyistä maauimalaa. Riihimäellä oli myös vankila. Tiilitalossa asuu onnellinen perhe, sanoi vankilanjohtaja. Riihimäeltä kulki linja-auto Forssaan. Forssassa asui serkkujani, joita kävin tapailemassa. Riihimäen linja-autoasema oli hieno paikka, josta myöhemmin on kiistelty, pitääkö se säilyttää, kunnostaa, myydä vai purkaa. Riihimäki on lähellä Helsinkiä. Sen huomasin kaukojunissa. Kun junailija kuulutti, että seuraava asema on Pasila ja sitten Helsinki, Oulusta junaan tulleet alkoivat pukea päälleen ja hamuilla matkatavaroitaan.

SUURENA MIEHENÄ

Suurena miehenä tulin Hyvinkäälle töihin. Oli aikaa ja mahdollisuus tutustua ympäristöön. Lääninrajan takana toisessa hiippakunnassa vajaan viidentoista kilometrin päässä oli Hyvinkään naapurikaupunki Riihimäki. Opin ymmärtämään, että kaupunkien välillä oli jonkinlaista kilpailua, kissanhännän vetoa ja kiistaa siitä, kummalla on parempi naapurikaupunki. Tilanne taisi olla sama kuin Porin ja Rauman välillä. Siellä oltiin Porissa ja Raumalla eli raumalaisten mielestä juuri näin pissassa tai pissalla. Hyvinkäällä ollaan Hyvinkäällä. Riihimäellä voidaan olla myös Riihimäessä. Ensimmäinen mielikuvani kaupungista oli kuitenkin Riihi mäellä. Muistan ikäni kuinka Riihimäestä tuli kaupunki vuonna 1960 eli samaan aikaan kuin Hyvinkäästäkin. Makasin silloin sairaalassa potemassa sikotautia. Tuntuu vieläkin muistoissa ei enää muualla.

Työnantajallani Osuusliike Ahjolla oli toimintaa sekä Hyvinkäällä että Riihimäellä. Niinpä sain kunnian edustaa osuusliikettä molemmissa kaupungeissa. Riihimäeltä saimme Hyvinkäälle virtaa. Vesivirtaa toi Vantaanjoki ja sähkövirtaa tuotti Paloheimo Oy. Harvojen sähkökatkosten aikana manailimme sähkölaitosta Pulaheimoksi. Jo näiltä ajoilta 1960- 1970 luvulta opin tuntemaa Riihimäen suuren pojan Arvi Paloheimon.  Vuorinen oli myös tuttu nimi Riihimäeltä. Toinen Vuorinen oli kauppias ja toinen kaupunginjohtaja. Kauppias mainosti paikallisbussien sivuissa, että hyvä tavara Vuoriselta. Hyvinkään kaupunginjohtaja Osmo Anttila ei malttanut olla mainitsematta, kuinka Riihimäen kaupunginjohtaja Pentti Vuorisen täytyy kehua tavaraansa jo linja-autoissa.

KYLÄN YHTEISIÄ

Kilpakumppaneiden Riihimäen ja Hyvinkään yhteisiä pyrkimyksiä olivat kaupunkien välinen rautatie ja myöhemmin radanvarren maantiekin. Hausjärvi ja lähinnä Monni pyrkivät kaupunkeja erottamaan maantieteellisesti. Yhdistävänä on vuosikymmeniä ollut Riihimäen- Hyvinkään kauppakamari. Sitten saatiin yhteinen kaatopaikka ja aikuiskoulutuskeskus. Lääninraja erotti edelleen. Kuuluttiin eri maakuntaa, hiippakuntaan ja kummassakin kaupungissa ilmestyi oma sanomalehti. Asioissa on sittemmin edistytty. Hyria antaa ammatillista opetusta lähes tasapuolisesti kaikille. Aamuposti hoitaa uutisvuotoa niin, että riihimäkisten mielestä lehdessä on vain Hyvinkään asioita ja Hyvinkääläisten mielestä Riihimäen asioista aivan liikaa tekstiä.

Taistelu ongelmajätelaitoksesta toi Riihimäelle mainetta ja kyseenalaista kunniaa. Jo ennen laitoksen rakennustöiden alkua pari vanhempaa naishenkilöä kävi terveyskeskuksessa valittamassa ihottumaa, jonka arvelivat johtuvan tulevasta ongelmajätelaitoksesta. Nythän tuo myöhemmin Ekokem ja sitten Fortum tuottaa kaukolämpöä Riihimäelle sekä Hyvinkäälle. Jätteistä puheen ollen yksi asia Riihimäellä on Hyvinkäätä paremmin Riihimäellä voi pissatessaan valita haluaako vetensä Suomenlahteen vai Pohjanlahteen. Kaikki riippuu siitä, kummalla puolella harjua asian maastossa hoitaa.

HOUKUTUKSIA

Riihimäki ja Hyvinkää kilpailevat keskenään urheilusuorituksissa. Pahat kielet puhuvat, että kirkon ja koululaitoksen piirissä eräät työntekijät tekevät alkoholiostoksensa kernaasti naapurikaupungeissa eli käyvät toinen toisissaan. Lidl tuli Riihimäelle ennen kuin Hyvinkäälle. Silloin alkuaikoina läänin rajan ylittävää rajakauppaa käytiin nykyistä enemmän.

Minua on Riihimäelle houkuttanut eniten aikuiskoulutus. Olen käynyt siellä opettamassa sekä opettelemassa kansalaisopistossa sekä aikuiskoulutuskeskuksessa. Opetettavina on ollut monia kansalaisuuksia. Asemaravintola on ollut aina mieluisa käyntikohde historiansa ja hyvän ruokansa puolesta. Hyvää palvelua ja ruokaa olen tottunut saamaan myös Hyrian opetusravintolassa. Alle kymmenellä eurolla saa kolmen ruokalajin aterian liinapöytään tarjoiltuna. Laurellin kahvilassa kuppi teetä ja omenaleivos antavat ytyä iltapäivään.

Riihimäen teatteriin olen päässyt kanta-asiakkaaksi. Eteläisen koululla soittokunnan konsertit ovat lystiä kuultavaa. Erämessuilta en malta pysyä poissa. Varuskunnan sotilaskodissa tuli poikettua ennen useammin, kun naapurissa oli viestimuseo. Metsästysmuseon kanssa olen tehnyt yhteistyötä melkein koko museon Riihimäellä olon ajan. Voitin kerran museon nimikilpailunkin. Palkinnon sain, mutta nimeä ei otettu käyttöön. Lasimuseossakin on paljon ihailtavaa. Poliisilaitoksen vierellä taidemuseossa tuntee olonsa turvalliseksi, vaikka varastossa olisi taideväärennöksiä. Kaupunginmuseossa kohtaa kaikenlaista uutta ja varsinkin vanhaa. Riihimäen kirjasto ja kirpputorit mahdollistavat todellisten kirjalöytöjen teon, kun kohdalle sattuu.

RIIHIMÄKELÄISIÄ

Kynäkauppiaana ja matkanjohtajana olen saanut Riihimäeltä paljon ystäviä ja liikeystäviä. Mainos- ja liikelahjakauppaa olen tehnyt yhdessä Markku Hjelmin kanssa jo vuosia. Monet linja-autolastilliset riihimäkeläisiä olen vienyt linja-autoretkille teattereihin, museoihin ja laiva- ja ruokamatkoille. Riihimäen Rotary Clubiin kokouksiin tunnen aina olevani tervetullut. Kallenpäivillä tapaa kevättalvesta isänmaallisia riihimäkeläisiä.

Kolmioraide Riihimäelle on jo saatu junankulkua helpottamaan. Vielä kun saamme asemalaitureihin vähän korotusta, se suo helpotusta huonojalkaisten junaan nousemiseen ja junasta Riihimäelle tulemiseen. Venäjänliikenteen junia tuskin enää saamme kulkemaan Riihimäen kautta, mutta yhteys Lahteen kannattaa säilyttää.

Hyvinkään poikana haluan pitää edelleen hyvät välit Riihimäkeen. Eiköhän tuo 15 kilometriä ole aika sopiva väli.

Risto Nihtilä

HYVINKÄÄ