Kaupunginlääkärinä, toimi silloin Matti Haahti. Haahti oli aika suorasukainen ja ujostelematon mies jutuissaan. Muistan jossain koulussa olleen tunti sukupuolivalistuksesta minkä Haahti piti. Teksti oli sen verran kansanomaista jolloin rumasana sanottiin niin kuin se on. Tämä oli eräälle opettajalle liikaa ja hän poistui kesken esitelmän, mutta oppilaat kuuntelivat hymyssä suin, toiset ehkä posket punaisina.

Ollessani kerran Haahden vastaanotolla talossa, mikä sijaitsi Hämeenkadun ja Koulukadun kulmassa, lukiota vastapäätä. Talosta ja pihapiiristä on tontilla muistona komea koristeomenapuu.Ovi oli auki odotustilaan ja siellä asiakkaat sai kuunnella potilaiden sairauksista ja niiden hoidosta ohjeita vailla mitään intimiteettisuojaa. Näin se oli ennen.

Palva, siloinen kirkkoherra ja Haahti olivat paikallisia silmäätekeviä. Paljon heistä oli juttuja ja lekendaa kuten jälkikasvuistaankin.

Heikki Haahti oli edellisen poika, joka pääsi nauttimaan isän varallisuudesta saadessaan mopedin.

Kyllä oli Hessulla kavereita, kun nuoriso vonkasi päästä kokeileman sitä. Merkki oli muistaakseni Zsyndap, Caccin koneella. Kävin joskus etukasarmilla missä asusteli kavereitani kuten Uuspaikan veljekset ja Heinosen Ilu,sekä muita joidenka nimiä en enää muista. Siellä Hessu kävi ”elvistelemässä”,sen moponsa kanssa. Joskus sitä saatiin kokeilla ja koitta tehdä uraa pihakentällä, oli se jännää. Ei niitä mopoja silloin ollut Riihimäellä kovinkaan montaa. Muistan vieläkin sen kaksitahtimoottorin pensankatkun, mikä siitä lähti.

Puusukset, sippi Boston ja sukkanahat kuuluivat ajankuvaan. Ehkä joskus fritsu kaulassa?

Tämä oli aikaa, jolloin Prylkreemi ja Suave oli kovia juttuja. Niitä kului yhtä paljon kuin Clerasil finninhoitoainetta.

Tery Leeni