Kesämökkijärvemme Hausjärven Valkjärvi on pienehkö, pinta-alaltaan vain noin 3-4 neliökilometriä. Sen vesi on puhdasta ja kirkasta, niin että pohjan voi nähdä yli 3kolmen metrin syvyyteen. Näin ollen se on likimain ihanteellisen sopiva tuulastukseen, tuohon loppukesän jännittävimpään kalastusmuotoon! Valkjärven pohjoisosassa on järven kokoon nähden iso, noin 7 hehtaarin kokoinen mäkiharjanteinen saari. Sen itäranta on äkkisyvä ja kovapohjainen. Eli pohja- ja syvyysolosuhteet ovat ihanteelliset suurten ahventen viihtymiselle siellä pimeinä ja tyyninä elokuun iltoina. Juuri tällaisina iltoina isälläni, hänen ystävällään Jääskeläisen Topilla ja minulla oli tapana lähteä tuulaalle tuolle erinomaiselle kalapaikalle.

Sillä kerralla mukaan otettiin viisipiikkinen ahrain, haavi ja kaksi valaisinta eli petromaksia. Toinen niistä oli isän, toinen Topin. Petromaksit sytytettiin palamaan jo rannalla ennen lähtöä. Isän maksi syttyi mainiosti ja paloi kirkkaasti. Topin maksin syttymisessä oli ongelmia, jotka Topia harmittivat. Viimein se syttyi, mutta paloi katkonaisesti. Soutumatkalla tuulastuspaikalle Topi hermostui petromaksiinsa lopullisesti. Hän nousi veneessä seisomaan, pyöritti maksiaan päänsä ympäri ja sinkosi sen sitten korkeassa kaaressa järveen. Pyörityksestä virkistyneenä maksi yllättäen paloi kirkkaasti ja jatkoi paloaan vielä hetken veden allakin, jonne se hitaasti upposi. Pari persanaa saattoi maksin lentoa ja uppoamista.

Saaren itäpäähän tultaessa isäni asetti petromaksinsa kannattajaan ja tarttui ahraimeen, samalla kun Topi huopasi venettä hitaasti. Vähitellen, noin kahden metrin syvyydessä näkyi useampia isoja ahvenia kiinni pohjassa paikallaan jorottaen. Isä näytti hidastamis- ja pysähtymismerkit. Sitten hän aloitti ahraimen hitaan upottamisen kohti lähintä koukkuleukaa. Ahvenet eivät aavistaneet mitään siitä, että ahrain oli äänettä lipunut 10 sentin päähän sen isosta selkäevästä. Sitten seurasi isäni voimakas ja nopea survaisu, joka upotti ahraimen ahvenjörrikän läpi. Tärisevä ahven nousi veneeseen yleensä ilman haavia. Muut ahvenet karkkosivat, mutta vain hetkeksi. Ne palasivat muutaman minuutin kuluttua ja tuulastus jatkui, kunnes kolme-neljä ahventa oli pyydystetty. Se oli uunissa kypsennettyjen noin kiloisten ahventen optimimäärä suurenkin perheen ateriaksi. Harva asia voittaa jännittävyydessään syysöisen tuulastuksen!

Paavo S. Vepsä