Julkaistu Aamupostissa10.1.2019

Tällä kertaa Riihimäki-seuran blogissa kerrotaan siitä, minkälaisena uusi tulokas näkee kaupunkimme.  Mieltä hivelee kuulla hänen tuntemuksiaan.  Pitäkäämme mielessämme Mikael Juudinin lempeän viisaat näkemykset ja olkaamme kaikki ylpeitä Riksustamme.

Miksi te muutitte Riihimäelle?
Lähes jokainen, jonka kanssa olen ryhtynyt tervehdystä pitempään juttelemaan, on singonnut tuon kysymyksen minulle.        

Joidenkin kysymysten takaa pilkisti ihmetys siitä, eikö Etelä-Suomesta olisi löytynyt parempiakin kaupunkeja. Nyt kun olen asunut Riksussa rapiat kolme kuukautta ja huomannut, että tämä on nokkela paikka nauttia elämästä, olen alkanut kysyä itseltäni: miksi ei nimenomaan Riihimäelle?

Vihreä talo, lasimuseo, metsästysmuseo, kaikki paikkoja, joissa olen vieraillut ja tyydyttänyt kulttuurinnälkääni. Riihimäellä on helppo liikkua autolla, polkupyörällä ja jalkaisin; liikenne on vilkasta, mutta ruuhkia tai parkkeerausongelmia ei ole.

Minua ilahduttavat kevyen liikenteen väylät. Kaupat ovat lähellä, palvelu on ystävällistä, kuppiloita ja erikoisliikkeitä on minulle riittävästi.

Riksu on sopivan kokoinen kaupunki, jossa asioiden hoito sujuu helposti. Ja miten nopeasti täältä pääsee nauttimaan Helsingin kulttuuripaikkojen antia!

Sisäliikuntapaikkoja on häkellyttävän paljon. Erityisen hämmästynyt olen käsipallohallista, jota Jari Viita rakentaa.

Hatlamminsuon alue on erinomainen liikuntapaikka, olen siellä käynyt useasti.  Jos haluaa, ei tarvitse köllöttää kotisohvalla.

”Asemanseutu ei kehity koskaan minnekään. Kaikki raha mikä sinne upotetaan, menee hukkaan”. Näin virkkoi uimahallin saunassa vieressäni istunut ikämies. En sanonut silloin mitään tälle herrasmiehelle. Nyt kun olen katsellut veturitalleja useasti, olen eri mieltä hänen kanssaan.

Uimahallissa ei ole saippuaa. Etsin pesuainetta kotvan aikaa ensimmäisen käyntini alkajaisiksi. Vessasta piti hakea pesuine sillä reissulla.  

Joku on tehnyt valtuustolle ehdotuksen, että saippuat palautettaisiin uimahalliin. Kannatan.

Vaikka muutimme lokakuun alussa, olen havainnut, että ympäristöasiat ovat pääpiirteissään kunnossa. Kun keväinen vihreys ja kukkaloisto puhkeavat, puistojen näkymät hivelevät varmasti silmääni. Sitä samaa silmää on hiertänyt kolmen kuukauden ajan ympäristön roskaisuus.

Mikael Juudin
Kirjoittaja on eläköitynyt toimittaja ja puutarhuri, elämän moniottelija